Hi to Everybody!
Now I am at home back from Ghana. Sweet home. But I promised to go back to Ghana and work at the Kortwia Hospital.
Tervei vaan kaikille. Olen kotona taasen, kuten useimmat sen jo tietävätkin. Kotimatka ja koko matka kaiken kaikkiaan meni aivan loistavasti. en sairastunut, eikä ollut muitakaan harmeja ja huolia. Kiitos siitä sinne minnekkä se kuuluukin. Paljon minun puolesta rukoiltiinkin ja uskon sen auttaneen.
Ihmiset jäivät sinne ikävöimään minua, tuntuu ihan hyvältä, että joku ainakin sanoo ikävöivänsä minua. Olin kait niin hyvä työtekijä ja korkeimmin palkattu. Minun pieni eläkkeeni Suomessa on enempi, kuin ylilääkärin palkka Kortwiassa. Olinkin siellä miljonääri täällä kotona köyhä eläkeläinen, auton pito vie minun kaikki eläkerahani, mutta, jos ei ole autoa, olen vankina täällä Tikkalassa.
Päätinkin menn ä sinne uudestaan, kun tulee kylmä ja ankea syksy lähden muuttolintujen perässä lämpöiseen. siellä tunsi itsensä tarpeelliseksi, oli mielekästä tekemistä, sai auttaa ihmisiä. Työstä se kävi, kun päivässä mittasi sadankin ihmisen verenpaineen , painon ja kuumeen. Potilat tykkäsivät, kun valkoinen nainen kävi heitä katsomassa ja kyselemässä kuulumisia. Jäivät kuulema kaipaamaan minua ja kyselevät missä minä nyt olen. Jos terveyttä ja mahdollisuuksia riittää, lähden lokakuussa takaisin. Pekkakin on jo antanut luvan lähteä. Oli varmaan niin ihanaa ja rauhallista olla yksin kotona, ei kukaan komennellut ja sai tehdä tai jättää tekemättä mitä halusi, kuten esim. kahden kuukauden pölyt oli pyyhkimättä ja ei kuulema haitannut yhtään. Minulla alkoi kyllä nenmä vuotaa pölyntakia heti kun tulin kotia. Nyt ovat taas pölyt saaneet kyytiä ja toistaiseksi paikat "kiiltää".
Siis kumpi on tärkeämpää siivota taloa jatkuvasti vai mennä auttamaan ihmisiä, vaikka esim nyt Kortwian sairaalaan?
Kuten jo aikaisemissa kirjoituksissa kerroin rahattomista ihmisraukoista, jotka eivät saa lääkkeitä ja hoitoa jos heillä ei ole rahaa maksaa niitä. Lapset olivat tosi surkeita ja huonossa kunnossa, koska vanhemmat eivät tuoneet niitä sairaalaan, kun ei ollut rahaa. Samoin oli moni aikuinenkin, sairaalaan lahdettiin vasta viime hädässä.
Ajattelinkin, että jos voisi auttaa joitakin köyhiä lapsia perustamalla tilin, josta lääkärin harkinnan mukaan voisi maksaa lasten lääkkeittä ja verensiirtoja, joilla voisi auttaa heidän elämäänsä. Annoin 500 dollaria (on n. 5.500 000 cediä), joka oli suurin summa, minkä sai kerralla Visakortilla nostettua ja annoin sen pastori Samuelille tehtäväksi yhdessä tohtori Fabrigan kanssa perustaa tili, jolta voi maksaa köyhien lasten lääkkeitä.
Ilmoitan myöhemmin tilin numeron, kun saan sen tietooni, sille tilille voi muutkin lahjoittaa varoja köyhien lasten lääkkeiden maksamiseksi.
Toivonkin, että lukiessanne matkakertomuksiani, teillekin olisi herännyt halu auttaa noita pieniä ihmispoloisia.
Lämpimin ghananterveisin Pirkko
PS
Kirjoittelen myöhemmin ja laitan joitakin kuvia, joita minulla on ainakin 700 kpl, kunhan muilta kiireiltä kerkenen.
