Moi taas!
Ekas uusille bloggaajille, kirjoittakaa vain komentteja viimeisen kirjeeni peraan, koska en voi lukea niita, jos ne on kirjoitettu jonnekina aikaisempien kirjeiden peraan, taalla inet yhteydet ovat niin hitaat, ettei voi paljoa selailla.

Mita kuviin tulee, niin siina vaiheessa kun kuvia laitettiin bologiin, en voinut niihin teksteja lisailla.
Yritan nyt muistella millaisia kuvia siella on.
Vihrea auto on se Suzuki, joka ostettiin.
Ryhma ihmisia talon seinustalla kanoineen ja muine tuliaisineen, toivat sita vasemmalla seisovaa poikaa naytille, jolta oli kasvoista, leuan alueelta leikattu tennispallon kokoinen tumori. Poika sai tekohampaat 2 viikoa sitten. Leikkausrahat tuli lahjoituksena Lontoon seurakuntalaisilta.
Pyykinpeija on Alice, Kopyn vaimo
Alice syottaa Zumoa
Matala taloja edessa seisoo pastori Samuel, kuvassa tarkoitus nayttaa millainen pastorin asunto on
Naapurin kukkia oli yhdessa kuvassa
Naisia kantamuksineen ja torielamaa
Se torielama on sellainen kokemus, etta en ole muuaalla sellaista fiilista kokenut, miljoona ihmista myymassa ja ostamassa ja kantamassa jotain jonnekinaanet, hajut ja maut lisattyna ja vahva kuuma hikinen ilma.
Muuten en ole kahteen viikkoon nahnyt yhtaa tupakoiva, joten tupakanvalistusvideo on turhaa taalla.
Humalaisiakaan en ole nahnyt, muutama epaselva tapaus, ovatko vammaisia vai huumeisia kerjalaisia, en tieda!!
Viimeyo ja eilis ilta olivat taas pimennyksen aikaa. Ukkosilma ja ei sahkoja eika vetta. ei viella aamullakaan. Koska ei ole sahkoa, ei ole tuuletinkaan paalla. Illalla oli taas niin raska ilma, tyynta ei tuulenviretta etta olis ilma jollain tavalla vaihtunut.
Aamuyosta ilma hieman viilenee, kun ilma olisi ollut jollaintavalla nukkumiskelpoista, niin sitten jossain naapurustossa poltettiin roskia ja se savu tulee huoneisiina. Ajattelin, ettei kohin ole koskaan.

Eilen kaytiin siella Kortvian kylassa, missa se sairaala sijaitsee, jota 2 suomalaisryhmaa on ollut rakentamassa. Filippinilaislaakaripariskunta johtaa sita ja heilla on nyt 3 sairaanhoitajaa ja joitakin *asistentteja* osastoapulaisia.
Laakari oli kovin tyytyvainen suomalaisiin ja sanoi, etta suomalaiset ovat aina tervetulleita sinne.
Odottelivatkin jo minua sinne. Asunto oli siivottu ja laitettu kuntoon. Olivatkin vahan pettyneita, kun en heti jaanyt sinne. Homenna tiistaina on tarkoitus palata sinne kimsuineen ja kampsuineen. sitten jaa kaupunkielama taakse.
Ainakin se hyva puoli on, siella saa vetta ja sahkoa on kuulema jatkuvsti, kun valtakunnansahko katkeaa, heilla on oma generaattori.
Ilmeisesti olen siella omissa ruuvissa vaikka kyllahan se torhtorinna lupasi, etta voivat mullekin ruuan laittaa. Katotaas nyt miten kay, mutta varaudun kaupungistalahtiessa, etta hengissa pysyn.
Siita tyonkuvsta en tieda itsekkaan. Kattelen siella hiemanaikaa ja tartun sellaiseen tyohon mita osaan tehda.
Laakari sanoi, etta ei mun tarvii mitaan tehdan, kun vaikka vain *observing*, mutta eikohan se siita jarjesty.
Se osasto mita minun ryhma 2002 oli rakentamassa oli tyhjennetty potilaista ja maalattu. Potilaisen siirto aloitetaan heti vaan ja siita tulee miestenosasto. Nyt oli sulottu kaikki potilaat sille osstolle, jota 2004 ryhma oli rakentamassa. Leikkaussali oli siina vanhassa siivessa. Laboratorio ole sen 2004 osaston alakerrassa. Olivat kovin tyytyvaisia labraansa.
Minun asunto on se osasto, jossa 2004 ryhman keittio oli, tiedoksi Vickille ym. Siina on makuuhuone, keittio, ruokailuhuone ja kylppari ammeineen. Mahtvaa ja vetta lupasivat. Ainakin se sama vesitorni oli viella pystyssa kuin viimeksi.
Rakennuskompleksin ymparilla oli hyva aita ja nurmikot hyvassa kunnosssa ja kauniita istutuksia. Naytti tosi hyvalta.
Laakari asui sen rakennuksen takana, mihin me oltiin viimekerralla majoittautuneena ja valimaastoon oli situtettu ananaspuutarha.
Hyvaa tyota olvat tehneet siella.
Tarkka selostus oli niille, jotka ovat kayneet siella ja kinnostuneita alueesta.
Tuttuja tapasin. Nelson on kuulema Accrassa toissa. Puuseppa Osei oli tyytyvainen. Tuuttuja naamoja oli poikaryhmassa, jotka sanoivat kaiikki muistavansa minut. Varapresidentin veljen kans tapasin puusepan maella, mika se nimi nyt on...dementia....
Padtori elvis asuu samassa missa Kopy asui. Kysyin elvikselta, etta kenen nimia han muistaa? Alkoi luettelemaan ja ekana sanoi Pasi sitten tuli Vicki , Juhani ja siihen se muisti taisi loppuakin. Kaikki muistavat matzo matzo Martin....kuten hanta taala nimittivat.
Huomenna lahden sitten sinne maaseudulle ja internetyhteydet hidastuvat entisestaan. Eli sitten kun paasen takas kaupunkiin kaymaan. Tekstarit pelaavat.
Ajoin itsekin eilen siella maaseudulla. Ei siella muunlaisella autolla parjaa ja kun on sadeaika, ei taida parjata nelivedollakaan. Veden syovuttamia syvia ojia tiessa. Kuoppa kuopan vieressa. Oli ihan mielenkiintoista kiemurella niita teita.
Kaytiin pastori Samuelin kotona, Kortiviasta viella ettenpain. Ihan mielenkiintoista nahda. Kylla se on koyhaa elma maaseudulla, koyhalta se nayttaa taalla kaupungissakin. Mutta selviavat loistavasti. Samuelin perheeseen kuuluu 8 lasta, samuel on vanhin 23v ja nuorin 8v.
Yksi lapsista on Accrassa opiskelemassa ja iisak, jonka olin jo tavannut Kumasissa lopettelee olisko toi lukiotaaan ja pyrkimassa laaketiedetta lukemaan, seuraava tytto sanoi alkavan lukea farmasiaa. Olisittepa nahneet millaisesta *rahjasta* viidakon perukoilta he ovat lahtoisin ja miten kauniita, siisteja ja kirkasilmaisia hymyilevia-tyytyvaisia, onnelisentuntuisia ihmisia he ovat. ei kaikki ole materialista kiini.
Samassa pihapiirissa auu Samuelin aidin veli perheineen. Kysyin uudestaan , etta asuuko he todella tuossa. Pystyssa oli muutamia betonitiilista tehtuja seinan palasia, joitakin tulisijan tapaisia kekoja. Kylla asuvat. Kysin, missas he silloin ovat, kun on sadeaika, koska ei ollut edes kattoja, menetvat sisarensa taloon, jossa oli katto. Pihassa ja ulkona he tekevat kaiken. Oli ompelukoenetta ym tyomaata ulkona..Neuvokkaita ja napparia ihmisia, ihailen heita.
Kiitin aitia, etta hanella oli loistava perhe ja tehnyt hyvaa tyota.
Pastorit tulivat hakemaan. Taytyy taas lopettaa.
en tieda koska paaren tanne, mutta kait joskus...
Sinne Kortviaan on reilut 40 km..
Voikaahan te hyvin ja nauttikaa mita teilla on....
tv Pirkko