10/12/2006

Wo ho tese? Meho ye!
Eli, mita kuuluu? Kiitos hyvaa!
Siina oli ghanalaiset tervehdytkset, jotka vaihdamme tavataessamme paikallisia ihmisia. Olen jo oppinut twin kielta sen verran.

Matka alkanut ihan kivasti, no problems. Olimme Accrassa 2 yota ja sitten ajoimme Kumasiin ja olin siella pastori Kpylla 3 yota. Sunnuntaina 8. pv tulin Kortwiaan ja maanantaina alkoi tyot.

Oli tosi kiva tulla, kun ihmiset ottivat niin ystavallisesti vastaan. Kaikki toivottelivat tervetulleeksi takaisin. Charlottakin juoksi vastaan ja oikein hyppasi syliini. Charlotta on sairaanhoitajaoppilas, jonka kanssa olen parhaillaan mittaamassa verenpaineita, lampoja ja painoja.

Aamulla tohtorit sanoivat, etta paasen Kumaasiin heidan mukaansa, joten on mahdollista tulla internettiin. Nyt kun on hieman hiljaisempaa tai ei oikeastaan sen hiljaisempaa, mutta hain lapparin huoneestani ja yritan kirjoittaa viestia valmiiksi.

Pieni keskeytys.... anteeksi... mutta nuo potilaat hairitsevat.... :))))) ei taalla oikein k uulekkaan, kun TV pauhaa ja potilaat metkein ... tappelevat... tai kinastelevat kenen vuoro, pitavat tarkan huolen vuoroistaan ja muutenkin ovat verbaalisesti lahjakkaampia, kuin suomalaiset...

Asun nyt sairaalan vierashuoneistossa. Kaytetavissani on 2 makuuhuonetta, olohuone, keittio ja kylpyhuone. (Marnanata II keittio oli sama, kuin minulla nyt). eli on oikein lokoisat olot. Keitan ruokani itse ja on oma vapaus. Paasen uloskin silloinkun haluan. edellis kerralla, minulla ei ollut avainta tohtorin asunnosta, joten en paassyt ulos, ellei mua paastetty, etta olin varmsti turvasssa.

Huoneeni nurkalla agrigaatti jauhaa sähkoa, koska kuivuus on vaivannut ghaana ja vetta on niin vahan, etta saannostelevat sahkoa. Taalla saa vetta ja on sahkoakin ja kaasulla keitetaan. Kumaasissa, ei ollut vetta ja sahkoa, kuin silloin talloin. Elama on ihan luksusta. en edes valita siita agrikaatin metelista ja onneksi dieselkatku ei tule pahemmin huoneeseeni, sen on senverran korkealla. Kun on tasainen taustahaly, ei eroty yksittaiset aanet sairaalan osastolta, joka on taas aivan makuuhuoneeni vastapaata.

Ukkosta on ollut joka ilta ja yö, vettakin on satanut yolla. toisa yona oli tosi kova ukkonen, joka piti minuakin hereilla, muutaman kerran jysaytti aivan paikanpaalla ja niita ukkoskeskuksia tuntui olevan usemapia eri suunnissa.

Olen saanut ompelukoneen huoneeseeni ja yritan tehda hattua itselleni, koska en omista sellaista ja en saanut Kumaasista sopivaa. Kumaasissa teetettiin "sapattipuku" ja kangasta jai suikale, josta sita hattua kyhaan. Illalla sytytin poytalampun muka ommellakseni sita. Hetken paasta havaitsin, etta jokapuolella lensi pienia karpasia, tunkeutuivat silmiin ja jokapaikkaa.

Ok, hoksasin, etta ne tulevat valoa kohti, koska oli kirkas lamppu. Katsellesani ymparille, niita oli miljoonia. Kylpparissa oli valot myos ja vaaleat kaakelit, se suorastaan kuhisi niita. Onneksi makuuhuoneessa ei ollut valoja ja ovi oli kiini. aluksi yritin niita luudalla lakasita lattialta ulos ja sankin, mutta se oli toivotonta. Ei auttanut muu, kuin sammutta kaikki valo ja lahatea ulos huoneistosta.

Sairaalan rappusila niita oli lampun alapuolella mustana massana, ainakin 2 cm vahvasti ja miljoonia ilmassa. Onneksi ne eivat pure, mutta ei mikaan ihana kokemus hikisella iholla. Niin ne karpaset ovat kostean ja sateisen ilman olioita ja illalla satoi tietysti.

Laksin osastolle katsomaan potilaita. Sanon onneksi. Menin katsomaan mm. yhta Bekwain koulusta tuotua tyttoa, jolle tehtiin toissailtana umpisuolileikkaus. Han oli hirvean kivulias jo tullessaan ja kuume 40. Tohtori oli silloin Kumaasissa koko paivan ostamassa ja hankkimassa laakkeita sairaalalle. Hanta kiirehdittiin kotia , koska "hatatapaus" odotti leikkausta. Sairaalaan on nyt saatu oma hoitaja, joka hoitaa anestesiapuolen ja hankin oli kadoksissa, kertomatta mitaan missa on ja hanta etsiskeltiin. Tiedettin, etta oli lahtenyt edellisiltana Kumaasiin palauttamaan avainta. Joten taalla oli pineta jannitysta ilmassa saadaanko tarvittavat ihmiset paikalle ajoissa.
Leikkaus oli onnellisesti ohi klo 23 mennessa, nain kun potilas tuotiin osastolle, siis ikkunstani.

Ok, siis miks onneksi menin osastolle karpasia pakoon? Tyton vanhemmast olivat tuleet paikalle Ghaanan lansiosasta, tyttohan oli vain koulussa Bekwaissa.
Nain heti, etta han oli kovissa tuskisaa. Aloin ihmettelemaan, etteiko hanelle anneta mitaan kipualieventavaa laaketta. Sairaanhoitajat olivat vain hyvin vaisuja ja pyorittelivat paitaan. ei ole tapana tai ovat muuten valinpitamattomia, tusin kayvat katsomassa potilaita huoneissa, istuvat mielummin toimistossaa.

Sanoin heille, etta ajatelkaapas, jos itse olisitte tuossa tilassa, haluaisitteko kipualievittavaa laaketta. Sanoin, etta en ole sairaanhoita , enka laakari, mutta...... kysykaa laakarilta mita mielta han on..??????
Ok, ulkona satoi ja oli pimeaa, sairaanhoitaja kysyi lahdenko hanen mukaansa laakarilta kysymaan. Lahden, mutta haen ensiksi takulamppuni, koska pelkaan kaarmeita ruohoisella polulla. Sairaanhoitaja puolestaan pelkasi tohtorin koiraa ja kaarmeita myos.

Twi tuntee minut ja ei ole minulle vihainen. Kavin sita jo aikaisemmin tervehtimassa ja harjaamassa. Koiraa ei ole harjattu senjalkeen, kun viimeksi...Se on tosi mielissaan kun silittelen ja harjailen sita. Nyt ovat pastaneet koiran vapaaksi, onneksi, paasee liikkumaan vapaasti, mutta ei se uskalla menna 50 m kauemmaksi pihasta.
Tarinalla on "happy end", potils sai kipulaakkeen, koira eika kaarmeet purreet..
.
Aurinko paistaa, hikea pukka ja potilaita riittaa. Taitaa lapsipotilaat lisaantya, koska olen antanut jokaiselle lapselle karkin. Pahaksi onneksi Kopy neuvoi ostamaan kurkkupastilleja, jotka ovat ainakin minusta liian vakevia.

Terveisia kaikille ja kirjoitelkaa tekin kuulumisia! Taalta Kortwista ei paase kovin usein Kumasiin ja internettiin....muuten tuo tie oli osittain jo paremmassa kunnossa, eli oli ajettua mursketta tienpintaan, ettei ole niin hirvean liukas ja ei ehka sadevesi syovyta sita myoskaan...

Voi ei.... tuossa pieni lapsi, 1 kk, mummon selkarepussa, itkee niin surkeasti nalkaansa. Aiti on parhaillaan leikkauksessa, katkaistaan putket, 7. lapsi, kuka sita ruokki????? Ehdottelin, etta veisi toiselle aidille, joka on synn yttanyt, mutta ei voi, jos saa malariatartunnan... sinne se mummo haipyi ulos, etei lapsi huuda taalla odotustilassa..voi voi pienta nalkasta....

Pekka ala ikavoi, minulla on sentaan ihan kivaa, ainakin toistaiseksi.... elamaa ymparilla, jos haluan niin..... voin myos menna huoneeseeni ja olla rauhassa, jos haluan niin...

Terveisi Aavalle, Leolle, Pyrylle ja Pihlalle erikoisesti, taalla katsellaan teidan kuvia ja esitellaan koko kylalle...

... muuten minulla on se vierashuone, tulkaahan kylaan, kuka vain haluaa, jarjestan kyydin Accrasta, kun ilmoitatte vain tulosta!!!!!!!!!!!

Nyt lopetan, ette te jaksa lukea kuitenkaan......

12.10.2006 pp

3 comments:

Anonymous said...

Hyvä on, että on kunnon olot! Ei taida se ghanalainen puh.numero ottaa viestejä vastaan vaikka lähetetyksi ilmoitetaankin. Täällä on syksy, märkää ja pimeää. Siis ihan kiva keli.

Anonymous said...

Kiva, että vihdoinkin saatiin päivitystä tähän blogiin. Mukava lukea, että perusasiat on sulla siellä kunnossa. Odottelen aina jännityksellä, että mitähän uutta siellä viidakossa on tapahtunut. Kaikki asiat - mitenkä arkipäiväsitä siellä tahansa - vaikuttavat täältä päin katsoen niin erikoisilta ja mielenkiintoisilta. Jatka hyvää blogaamista ja tsemppiä!!

Anonymous said...

terve!
Myö kyllä innolla luetaan ja odotellaan aina uusia kuulumisia viidakko-mummolta, jaksetaan lukea pitempiäkin juttuja, kivasti kirjoitat!
Aava tekee vissiin kakkaa tässä sylissä, paras mennä pesemään, ennen kuin pursuaa kaula-aukosta ulos!
Terkkuja!
-Anu ja Aava