Kesäkuun viimeinen päivä. Nyt makoiltu sängyssä kuukausi ja 2 pv, due jalka poikki. Aika tylsältä tämä jo alkaa tuntua. Kyllähän tuo koipi on jo paljon paremmassa kunnossa, vaan ei sitä voi kovin kauaa pitää alaspäin eikä saa varata viellä kävellessä sillä. Polvea pitäisi liikutta, samoin nilkkaa etteivät jäykisty. Eihän se kovin helppoa ole tuo jumppaaminen.

Panin toisen blogini keälomalle :)), alkoi tuntua puiselta kirjoitella sinne. Tiesin, että ihmisiä kävi siellä lukemassa ja kurkkimassa, mutta eivät suvainneet edes pientä viestiä jättää. Eivät edes osaanottoa tai onnittelua jalankatkaisun johdosta jättäneet paria poikkeusta lukuunottamatta ja niitäkin toinen oli "lapsi".
Sanoisin aika tylsää ja tylsistyttävää porukkaa nää suomalaiset ovat. Niin sellaisia me olemme. Ulkomaalaisilta ystäviltäni olen saanut viestejä, emaileja , kukkia, käyneet jopa katsomassa, jotkut useammankin kerran. Sanovat rukoilevansa puolestani, se kuulostaa jo lohduttavalta.

Kylässä on käynyt kesäkuun aikana amerikkalaiset maranatha ystävämme. Parhaillaan on käymässä ja kitkemässä kasvinmaatamme pastori ystävämme Ghanasta. Hän nauttii Suomen luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Täällä voi vaipua ajatuksiinsa ja meditoida, koota uusia voimia. Kiva, että voi tarjota sellaista, mitä ei jokapaikassa ole saatavilla.

Huolenaiheena on, mistä saada sponsoreita ghanalaisille koulutytyöille, jotka ovat pastorimme vaikutusalueella???? Siellä tytöt käyvät jatkuvasti pyytämässä pastorilta apua koulumaksuihinsa, mutta tyhjästä ei voi paljoa antaa. Olenkin saanut järjestettyä muutamille tytöille rahoituksen, muta lisää tarvittaisiin. ..... sanonko taas, että tylsiä nää suomalaiset ja itsekkäitä, ei liikene 400 euroa tytön kouluvuoden maksuihin.... ajatelkaa, jos 400 eurolla saa autettua tyttöä yhden lukuvuoden ja yhteensä ns. lukiota vastaavaa koulua on 3 vuotta, vaan ovat sielläkin puhuneet pidennyksestä neljään vuoteen. Sen jälkeen he pääsevät jatko-opintoihin, joko yliopistoon tai jonnekin muualle ja saavat ammatin. He auttavat perheitään ja koko kyläyhteisö tulee autetuksi. Kouluta yksi tyttö, niin koulutat koko kylän. Se on jo hyvä teko!