Isot pienet varpaat!

Kaunis tuulinen syyspäivä. Luonto hehkuu auringon valossa monenkirjavissa syysväreissä ja ilahduttavat silmääni.

Nyt on kulunut yli neljä kuukautta "jalan katkasusta". Sain viikko sitten tukisukan jalkaani ja se pitää turvotuksen poissa. Olin jopa eilen ja tänään pinellä lenkillä ilman sauvoja. Nyt saan varmasti unohtaa ne lopullisesti. Kipua kyllä tuntuu luiden katkeamiskohdassa, kun kävelee, mutta se kait tässä vaiheessa normaalia.

Sain perjantaina lymfahoitoa ja se toivottavasti auttaa paranemista.

Miesväki on toistamiseen Lofotenilla ja olen täällä leskenä yksikseni. Nautin elämästä ja hiljaisuudesta ja vapaudesta.

Ihanat liljat kukoistavat!

Kesäkuun viimeinen päivä. Nyt makoiltu sängyssä kuukausi ja 2 pv, due jalka poikki. Aika tylsältä tämä jo alkaa tuntua. Kyllähän tuo koipi on jo paljon paremmassa kunnossa, vaan ei sitä voi kovin kauaa pitää alaspäin eikä saa varata viellä kävellessä sillä. Polvea pitäisi liikutta, samoin nilkkaa etteivät jäykisty. Eihän se kovin helppoa ole tuo jumppaaminen.

Panin toisen blogini keälomalle :)), alkoi tuntua puiselta kirjoitella sinne. Tiesin, että ihmisiä kävi siellä lukemassa ja kurkkimassa, mutta eivät suvainneet edes pientä viestiä jättää. Eivät edes osaanottoa tai onnittelua jalankatkaisun johdosta jättäneet paria poikkeusta lukuunottamatta ja niitäkin toinen oli "lapsi".
Sanoisin aika tylsää ja tylsistyttävää porukkaa nää suomalaiset ovat. Niin sellaisia me olemme. Ulkomaalaisilta ystäviltäni olen saanut viestejä, emaileja , kukkia, käyneet jopa katsomassa, jotkut useammankin kerran. Sanovat rukoilevansa puolestani, se kuulostaa jo lohduttavalta.

Kylässä on käynyt kesäkuun aikana amerikkalaiset maranatha ystävämme. Parhaillaan on käymässä ja kitkemässä kasvinmaatamme pastori ystävämme Ghanasta. Hän nauttii Suomen luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta. Täällä voi vaipua ajatuksiinsa ja meditoida, koota uusia voimia. Kiva, että voi tarjota sellaista, mitä ei jokapaikassa ole saatavilla.

Huolenaiheena on, mistä saada sponsoreita ghanalaisille koulutytyöille, jotka ovat pastorimme vaikutusalueella???? Siellä tytöt käyvät jatkuvasti pyytämässä pastorilta apua koulumaksuihinsa, mutta tyhjästä ei voi paljoa antaa. Olenkin saanut järjestettyä muutamille tytöille rahoituksen, muta lisää tarvittaisiin. ..... sanonko taas, että tylsiä nää suomalaiset ja itsekkäitä, ei liikene 400 euroa tytön kouluvuoden maksuihin.... ajatelkaa, jos 400 eurolla saa autettua tyttöä yhden lukuvuoden ja yhteensä ns. lukiota vastaavaa koulua on 3 vuotta, vaan ovat sielläkin puhuneet pidennyksestä neljään vuoteen. Sen jälkeen he pääsevät jatko-opintoihin, joko yliopistoon tai jonnekin muualle ja saavat ammatin. He auttavat perheitään ja koko kyläyhteisö tulee autetuksi. Kouluta yksi tyttö, niin koulutat koko kylän. Se on jo hyvä teko!

Anthon at Wedalodge, Anomabo

1. Thomas/Ato and Pastor Kwabena at Accra airport
   

Ensimmäinen Narsissi.
Toukokuun alkupäivinä kukkapenkki näyttää tällaiselta. Neljä kuvaa aikaisemmin tilanne oli tammikuussa. Siis lumen peitossa.

Now in Finland its lovely spring. Snow has gone and nature wakes up. The first daffodil and cowslip.

Kevät on saapunut ja Kevätesikot kukkivat.

Talviselta näyttää. It looks like winter!

Lumipyryä ollut muutamana päivänä enempi, kuin koko talvena vaikka kevät pitäisi jo tulla.

Aivan. Onni on olla eläkkeellä ja olla "isovanhempi" :))

Tosi nautinnollisia hetkiä saa viettää näiden pikkuisten kera. Sunnuntaina nautimme Aavan 1-vuotis synttäreistä ja ennen kaikkea Päivänsankarista. Hymy ja ilo oli ylimmillään ja hän osasi poeseerata ja otta yleisönsä. Hienoja onnistumisen hetkiä riemmuittiin yhdessä, kun Aava osasi laittaa pyöreän palikan oikeasta kolosesta laatikkoon.... ja sit taputettiin ja hurrattiin... wau...
Aava osasi laittaa roskan roskiksee, tulla sängystä takaperin alas, osaa matkia monia eläimiä kuinka ne sanovat ja söi ison, ison kupillisen kaurapuuro.... mummo kyllä ihmetteli... reippaasti puuro hupeni.... vaihedettiin neniä ja sitten olikin jo aika vilkuttaa mummolle ja papalle portailla vesisateessa... hei hei hei...

Onni on hoitaa Leo ja nauttia hänen touhuistaan ja höpötyksestään, kiipeämisestä ja könyämisestä. Leokin kehittyy hurjaa vauhtia. Jokapäivä joitakin uusia temppuja ja keksintöjä. Leon 1-vuotis synttäreitä juhlitaan ensi sunnuntaina.

Täänään, tähänmennessä on riemuittu kahdesta pissasta pottaan ja yhdet liraukset Leo keksi tehdä pyykkiastiaan (tyhjään). Leo oli ilman housuja ja kiipesi pyykkikoneen vieressä olevaan pyykkisastiaan ja teki välittömästi pissat. Hyvä ei kastunut lattia,eikä vaipat.
Tein Leon ja Bingon kanssa n. 8 km lenkin. Käytiin kääntymässä Hakosten pihassa Hämeenkyrössä. Viime torstaina tein saman lenkin. Se onkin aivan sopiva lenkki mummolle kunnon ylläpitämiseksi.

Nyt kiireesti pukemaan pikkumiestä (hän kyllä nauttiin enempi nakuna olemisesta) ja imuroimaan...... kohta jo tulevat työläisetkin kotia... moikkelis taas

No nyt ollaan ongelmissa, minulla ei ole aavistustakaan mikä on pihl.fi/pirkko käyttäjätunnus ja salasana. Molemmat on tallennettu automaattisesti sisäänkirjautuvaksi kanettavalleni ja nyt läppäri on huollossa. En kuolemaksenikaan muista mitä ne ovat ja Panu tainnut ne itseasiassa luoda sinne.

Panu, hyvät neuvot ovat nyt tarpeen, kun näyttää ettei tuo blogi edes anna mahdollisuutta kysellä sieltä, jos on noin tärkeät tiedot unohtanut.

Eli päivityksiä ei tule ainakaan vähään aikaan sinne. Toivottavsti eivät ole huollossa hukanneet niitä tietoja koneeltani.

Naputtelen tätä kotikoneelta. Pitäisi lähteä ksvihuoneeseen istuttamaan tomatintaimet oikeille kasvupaikoille. Kukkapenkki pitäisi kitkeä ja laittaa likoomassa olevat kurkun- ja kesäkurpitsansiemenet multaan kasvamaan. Toivottavsti niistä kerkeää jotain satoakin tulla.

Kastelu ja hoito jää Pekalle. Lähden taas tänäiltana kotiapulaishommiin hoiteleen Leoa ja mummon hoitoon tulevat Pihla ja Pyrykin. Pauliina hurvittelee Riigassa ja Vesku on töissä.

Siinä upeassa orgideassa on nyt auennut ainakin viisi kukka sen siiamilaisen lisäksi. Näyttää voivan erittäin hyvin, lehdetkin ovat kasvaneet isoiksi ja elinvoimaisiksi. Orkideat sopivat minulle erittäin hyvin , kun niitä ei tarvii kastella kuin kerran viikossa ja se päivä on minuilla sununtaina.

Tikkalassa on muuten remontti käynnissä. Parketti on hiottu ja lakattu. Pekka alkaa maalaan kattoja ja tapiseeraamaan. Olemme nukkuneet keittiönlattialla ja nyt pari yötä tietokonehuoneessa. Paremmat unet omalla patjalla saa lattiallakin, kuin vieraassa sängyssä. :((

Kaunis hellepäivä tulossa. Aamulla oli jo varjossakin +20 astetta. Nyt ylös ja ulos hommiin.

Hei!
Runsas 5 kuukautta mennyt viimeisestä tekstistä tänne blogiin. Tavallaan into lopahti ja tuntui, ettei ollut mitään kirjoittamista. Elämä mennyt tavallista latuaan vaikka onhan ilonaiheita ollut jokaiselle päivälle.

Lastenlapset ovat olleet melkein parhaita ilonaiheita. Tosi antoisaa seurata erikoisesti pienimpien Aavan ja Leon kehitystä. Nyt he ovatkin jo 11 kk vanhoja. Olemme saaneet seurata Leonkin kasvua ja kehitystä läheltä. Olemme tehneet useammankin muutaman päivän reissun Kyröskoskelle. Kiitos kattorementin ja Päivikin töihinlähdön johdosta.

Pappa on touhunnut katolla ja Mummo häärinyt keittiössä ja Leon kanssa. Pyry ja Pihla ovat piipahtaneet koulun ja eskarin jälkeen Leoa hoitamassa ja Pyry erikoisesti näyttämässä kiipeilytaitojaan ja temppujaan. Niissä hän onkin aivan mestari.

Täällä kotona on puutarha hommia, kuntosalia ym. touhua. Parketinhionta ja kattojen maalaus sekä tapetointi alkavat ihan tällä viikolla.

Kesä- ja heinäkuu menevät ilmeisesti taas Kyröskoskella Leon hoitamisessa ja Papalle löytyy remontoitavaa.

Ghaanan terveisistä senverran, että olemme lähdössä syys-lokakuussa sinne kirkkoa rakentamaan Anomabo beachin läheisyyteen.

Tuo jälkikasvu ohjailee ja melkein määräilee päivittämään blogia ja avasivat uuden blogin, muka joustavampi käyttää ja sinne olenkin pienestä painostuksesta jotain kirjoitellut ja kuvia laitellut, että hengissä ollaan. Onhan sekin tapa pitää vanhuksia silmällä, mitä he puuhaavat, pitää raportoida internetissä. Ollaan sitä aikoihin tultu...... :))

Jos kiinnostusta löytyy niin kurkkaa www.pihl.fi/pirkko

Soili, olen kuulut tuon kysymyksen jo aika monta kertaa. Mitään tarkkaa suunnitelmaa ei toistaiseksi ole, vaikka kyllähän täältä pimeästä ja kylmästä loskasta voisi jo vaikka lähteäkkin. Kovasti minua toivoteltiin uudestaan tervetulleeksi. Monet henkilökunnasta piti itsestään selvyytenä, että tulen takaisin, käyn vain lomalla Suomessa. Vastaukseni on, että vain taivas tietää mitä ja milloin!

Hyvää ja Rauhallista Joulua, Siunaukselista Uutta Vuotta 2007

Moi!
Olen kotona väsyneenä, nuhaisena, mutta onnellisena. Oli IHANAA heittäytyä omaan sänkyyn ja nukkua viileässä hiljaisuudessa. Ainoa haitta oli kuiva ilma, joka raastoi kurkkua ja nenän limakalvoja.
Eka päivä mennyt siivoillessa, tulee joulusiivoamiset ja talvimattojen vaihdot tehtyä samanaikaan. Ghaanassa ei ollut mattojenvaihtoepisodeja. Hyvä, kun ihmisillä oli jokin vaate levittää lattialle nukkumaanmenessä tai suojata itseään malariasääskiltä!!!

Ei tunnu yhtään "joululta", enkä osaa edes odottaa sitä. Ei kuumassa ilmanalassa voi olla joulua. Tosi tyytyväinen olen, että olen jäänyt paitsi kaikesta jouluhössötyksestä, ei ole tarvinnut ryntäillä kaupoissa, eikä kuunnella kauppojen "irvokkaita" joululauluja ihmisten ryntäillessä ostohysteriassa.

Turhauttava ongelma Suomessa, mitä voisi antaa joululahjaksi, kun ihmisillä on jo kaikkea mitä tarvitsee ja ryönää nurkat täyn???.

Toivon vain rauhallista joulua ja tyytyväistä mieltä ihmisille!

Nyt saunaan ja nukkumaan.
tv Pirkko
ps. palataa, kun toivun "kultturishokista" :))